2. marraskuuta 2019

Olenko hullu vai vain huolestunut vanhempi?

Noniin. Vuosi sitten epäilin meidän muutaman kuukauden ikäisellä tytöllä maitoallergiaa. Isoveljelläkin oli, joten oireet olivat tutut ja täsmäsivät. Mutta ei. Lasten allergialääkäri oli verikokeiden ja oireiden peruusteella sitä mieltä, ettei allergiaa ole. Huh, mikä helpotus! Se oli päällimmäisenä mielessä. En jaksaisi stressiä toisesta allergisesta lapsesta.

Sitten saapui toukokuu ja kaksi kertaa viikon aikana lasten isovanhemmilla oli tarjolla makaronilaatikkoa. Noissa ei ollut mitään muuta eroa, kuin toisessa oli soijarouhetta, toisessa jauhelihaa. Molemmat oli tehty kaura-munamaitoon. Tyttö sai molemmista makaronilaatikoista ensi lusikallisesta voimakkaan reaktion kasvoihin ja toisella kerralla myös hengitys muuttui raskaaksi ja haukkovaksi. Pelotti. Joko soitetaan ambulanssi?

Menin viileään kevätsäähän vauva kainalossani ja oireet alkoivat helpottaa. En tiennyt, että siitä alkaisi kuukausien mittainen taisto.




Turhauttaa, kun ei tapahdu mitään


Otin heti yhteyttä TYKSin lasten allergiapoliin, jossa olimme olleet jo aiemmin asiakkaina. Hoitosuhteemme oli katkennut puoli vuotta aiemmin, kun allergiaa ei löytynyt. Olisi aloitettava kaikki alusta. Jouduin varaamaan ajan omalle terveyskeskuslääkäreille, joka määräsi verikokeisiin. Ajat olivat tiukilla ja niitä peruttiin monta kertaa. Tässä meni koko kesä. Verikokeet otettiin jossain syyskuun alussa ja kananmuna näytti siellä positiivista. Saimme lähetteen ja nopeasti ajan TYKSin allergiapolille.

Siellä päädyimme ensin opetuspolille kandien ja yhden opettajalääkärin vastaanotolle. Siellä todella tuli olo, että nyt asia hoidetaan kuntoon ja alettiin myös epäillä kananmunan lisäksi maitoa. Kunnes haluttiin uudet verikokeet. Ihan vain varmuuden vuoksi. Okei, otetaan vaan, saadaampahan kaikki selville!

Menin huojentuneena TYKSin lasten allergiapolille kuulemaan uusimman verikokeen tulokset. Vihdoin tämä päättyisi ja saisimme oireille selityksen! Kunnes lääkäri ilmoitti minulle, että allergiatestit näyttävät nollaa. NOLLAA! Meinasin pudota persiilleni. Eli ei mitään! Allergiaa ei ole. En voinut uskoa korviani. Siinä tuolilla istuessani tyttö kasvot verillä ihottumasta sylissäni kuuntelin, kuinka lääkäri kumosi kaikki perusteluni sille, miksi epäilen allergiaa edelleen, enkä voi uskoa, että testin tulos on negatiivinen.


Teillä on terve pieni tyttö, jolla ei ole allergioita, hyvää syksyn jatkoa!


Nyt tuosta päivästä, kun lääkäri lausui nuo sanat, on vähän vajaa kuukausi aikaa. Mikään ei ole muuttunut. Tyttö on saanut kerran raejuustoa, jonka jälkeen hän okseni illan aikana kolme kertaa, voiko se olla sattumaa? Hänen kasvonsa ovat edelleen verestävässä ihottumassa, kuten myös taipeet. Kakka haisee todella hirveälle ja on vihertävän löysää, vaikka hän on syönyt jo yli puoli vuotta kiinteää ruokaa. Kananmunaa en ole hänelle antanut. Vältän sitä, sillä en usko, ettei tyttö olisi sille allerginen. Jos se ei ole kananmuna, joku se on. Viimeisin oire on se, että tytön peppu punoittaa ja iho on sieltä aivan rikki, verestävän vuotava.

Olo on voimaton. En tiedä mitä tekisin. Haluan, että allergia-asia selvitetään. En usko, että kysymyksessä on vain joku herkkä, atooppinen iho. EI OLE. Minulla on äidin vaisto. Jollekin tyttö on allerginen ja haluan, että se selvitetään, mikä se sitten on, ellei maito, kananmuna, kala, soija, lateksi tai pähkinät, jotka kaikki on nyt testattu.

Olo on siksi voimaton, että joudun aloittamaan prosessin alusta. Taas soittamaan terveyskeskukseen ja vaatimaan tutkimuksia, ja lähetettä eteenpäin. Kolmannen kerran vuoden aikana. En jaksaisi, ja varsinkin viimeisimmän TYKS käynnin jälkeen minulle jäi olo, että minua pidetään hulluna. Että keksin oireet ja hakemalla haen lapselleni allergiaa. NO EN TODELLAKAAN! Kukaan aikuinen ei halua lapselleen sellaista, olisi ihanaa jos kaikki allergiat katoaisi maailmasta, olisi niin paljon helpompaa! Prosessin uudellen aloittaminen turhauttaa, sillä ajattelen, että se päättyy taas siihen, että mitään ei löydetä. Mutta jos oireet vain edelleen jatkuvat, syy täytyy löytyä muulta, ehkä viljoista? Niitä epäilen seuraavaksi. Ja niin pitäisi epäillä lääkärinkin ja aloittaa uudet tutkimukset.


Auttakaa, mitä teen?


Terkuin,
Doris




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti