2. joulukuuta 2019

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Dumle-lumihiutaletortut

Voi nam sentään! Päätin kehitellä vime vuoden torttutrendistä, lumihiutaletortusta uudenlaisen version. Tästä lähtien meillä paistuu joka joulu Dumlella täytettyjä lumihiutaletorttuja!

Nämä lumihiutaletortut valmistuvat helposti valmiista torttutaikinalevyistä, Dumle-karkeista ja kananmunasta.

Sulata valmiit pakasteena myytävät torttutaikinalevyt, laita yksi levy aina kahteen osaan. Saat neliön. Laita neliön keskelle kaksi Dumle-karkkia ja paina niitä vähän torttutaikinaa vasten. Ota neliön jokainen nurkka käteesi ja tee siitä ikäänkuin nyyti. Rypistele nyytti vielä niin tiiviiksi, ettei rakoja jää. Käännä nyytti, ja muotoile ja painele sitä hieman pyöreämpään muotoon. 

Leikkaa veitsellä ympyrän neljä viiltoa siten, että veitsen kärki on ympyrän keskiosassa. Leikkaa ylös, alas ja molemmille sivuille viillot, sitten vielä näiden viiltojen väliin jääviin taikina-alueisiin viillot. Nyt sinulla on kahdeksan sakaraa, joiden päitä voit vähän rypistää sakaramaisiksi yhteen. Voitele kananmunalla.

Paista tortut torttutaikinalevy-pakkauksen ohjeen mukaan. Anna jäähtyä hetki ja ripottele päälle tomusokeria.



Lapsuuden joulumuistoihin voit tutustua eilisessä joulukalenteripostauksessa Arjen suklaasuukkoja -blogissa ja huomenna Laura "Hassu" kertoo, miten saat joulutunnelmaa kotiin <3


Ihanaa joulunodotusta kaikille,
Doris

7. marraskuuta 2019

Maailman helpoin isänpäiväkakku!

Tässä on maailman helpoin ja vieläpä todella herkullinen isänpäiväkakku! Sen saa tehtyä helposti myös maidottomaksi versioksi ja onnistuu myös lapsilta.







Tee näin:

Osta valmis pakaste mudcake
Osta mieluinen vispikerma (tavallinen, kauravispi, soijavispi:you name it)
Osta marjoja tai ota pakasteesta
Osta halutessasi myös tomusokeria ja tummaa suklaata

Sulata mudcake pakkauksen ohjeen mukaan. Vispaa kerma, laita siihen makusi mukaan sokeria. Tai vaihtoehtoisesti sulata 50g tummaa suklaata mikrossa ja lisää se vispattuun kermaan ja sekoita. Laita kermaseos pursotinpussiin. Pursota mudcaken pinta kermalla. Koristele marjoilla, tomusokerilla ja sulalla suklaalla!

Valmis, eikun nauttimaan :)

Hyvää isänpäivää <3

2. marraskuuta 2019

Olenko hullu vai vain huolestunut vanhempi?

Noniin. Vuosi sitten epäilin meidän muutaman kuukauden ikäisellä tytöllä maitoallergiaa. Isoveljelläkin oli, joten oireet olivat tutut ja täsmäsivät. Mutta ei. Lasten allergialääkäri oli verikokeiden ja oireiden peruusteella sitä mieltä, ettei allergiaa ole. Huh, mikä helpotus! Se oli päällimmäisenä mielessä. En jaksaisi stressiä toisesta allergisesta lapsesta.

Sitten saapui toukokuu ja kaksi kertaa viikon aikana lasten isovanhemmilla oli tarjolla makaronilaatikkoa. Noissa ei ollut mitään muuta eroa, kuin toisessa oli soijarouhetta, toisessa jauhelihaa. Molemmat oli tehty kaura-munamaitoon. Tyttö sai molemmista makaronilaatikoista ensi lusikallisesta voimakkaan reaktion kasvoihin ja toisella kerralla myös hengitys muuttui raskaaksi ja haukkovaksi. Pelotti. Joko soitetaan ambulanssi?

Menin viileään kevätsäähän vauva kainalossani ja oireet alkoivat helpottaa. En tiennyt, että siitä alkaisi kuukausien mittainen taisto.




Turhauttaa, kun ei tapahdu mitään


Otin heti yhteyttä TYKSin lasten allergiapoliin, jossa olimme olleet jo aiemmin asiakkaina. Hoitosuhteemme oli katkennut puoli vuotta aiemmin, kun allergiaa ei löytynyt. Olisi aloitettava kaikki alusta. Jouduin varaamaan ajan omalle terveyskeskuslääkäreille, joka määräsi verikokeisiin. Ajat olivat tiukilla ja niitä peruttiin monta kertaa. Tässä meni koko kesä. Verikokeet otettiin jossain syyskuun alussa ja kananmuna näytti siellä positiivista. Saimme lähetteen ja nopeasti ajan TYKSin allergiapolille.

Siellä päädyimme ensin opetuspolille kandien ja yhden opettajalääkärin vastaanotolle. Siellä todella tuli olo, että nyt asia hoidetaan kuntoon ja alettiin myös epäillä kananmunan lisäksi maitoa. Kunnes haluttiin uudet verikokeet. Ihan vain varmuuden vuoksi. Okei, otetaan vaan, saadaampahan kaikki selville!

Menin huojentuneena TYKSin lasten allergiapolille kuulemaan uusimman verikokeen tulokset. Vihdoin tämä päättyisi ja saisimme oireille selityksen! Kunnes lääkäri ilmoitti minulle, että allergiatestit näyttävät nollaa. NOLLAA! Meinasin pudota persiilleni. Eli ei mitään! Allergiaa ei ole. En voinut uskoa korviani. Siinä tuolilla istuessani tyttö kasvot verillä ihottumasta sylissäni kuuntelin, kuinka lääkäri kumosi kaikki perusteluni sille, miksi epäilen allergiaa edelleen, enkä voi uskoa, että testin tulos on negatiivinen.


Teillä on terve pieni tyttö, jolla ei ole allergioita, hyvää syksyn jatkoa!


Nyt tuosta päivästä, kun lääkäri lausui nuo sanat, on vähän vajaa kuukausi aikaa. Mikään ei ole muuttunut. Tyttö on saanut kerran raejuustoa, jonka jälkeen hän okseni illan aikana kolme kertaa, voiko se olla sattumaa? Hänen kasvonsa ovat edelleen verestävässä ihottumassa, kuten myös taipeet. Kakka haisee todella hirveälle ja on vihertävän löysää, vaikka hän on syönyt jo yli puoli vuotta kiinteää ruokaa. Kananmunaa en ole hänelle antanut. Vältän sitä, sillä en usko, ettei tyttö olisi sille allerginen. Jos se ei ole kananmuna, joku se on. Viimeisin oire on se, että tytön peppu punoittaa ja iho on sieltä aivan rikki, verestävän vuotava.

Olo on voimaton. En tiedä mitä tekisin. Haluan, että allergia-asia selvitetään. En usko, että kysymyksessä on vain joku herkkä, atooppinen iho. EI OLE. Minulla on äidin vaisto. Jollekin tyttö on allerginen ja haluan, että se selvitetään, mikä se sitten on, ellei maito, kananmuna, kala, soija, lateksi tai pähkinät, jotka kaikki on nyt testattu.

Olo on siksi voimaton, että joudun aloittamaan prosessin alusta. Taas soittamaan terveyskeskukseen ja vaatimaan tutkimuksia, ja lähetettä eteenpäin. Kolmannen kerran vuoden aikana. En jaksaisi, ja varsinkin viimeisimmän TYKS käynnin jälkeen minulle jäi olo, että minua pidetään hulluna. Että keksin oireet ja hakemalla haen lapselleni allergiaa. NO EN TODELLAKAAN! Kukaan aikuinen ei halua lapselleen sellaista, olisi ihanaa jos kaikki allergiat katoaisi maailmasta, olisi niin paljon helpompaa! Prosessin uudellen aloittaminen turhauttaa, sillä ajattelen, että se päättyy taas siihen, että mitään ei löydetä. Mutta jos oireet vain edelleen jatkuvat, syy täytyy löytyä muulta, ehkä viljoista? Niitä epäilen seuraavaksi. Ja niin pitäisi epäillä lääkärinkin ja aloittaa uudet tutkimukset.


Auttakaa, mitä teen?


Terkuin,
Doris




28. lokakuuta 2019

Lomalla Zakynthokselle? Lue meidän perheen kokemuksista

Me oltiin elokussa 2019 lomalla Kreikassa Zakynthoksella. Mukana oli meidän nelihenkisen perheen lisäksi mun vanhemmat eli lasten mummi ja ukki.

Elokussa Kreikassa oli aika kuuma, lämpömittari huiteli auringossa lähemmäs 40 astetta. Mutta Zakynthos on pieni saari ja mereltä kävi välillä ihana viilentävä tuuli.




Taattua Kreikkaa


Zakynthos on niin kaunis! Siellä voi pulahtaa kirkkaaseen veteen ja nauttia aitoa kreikkalaista ruokaa. Eli taattua Kreikkaa siis. Me olimme kylässä nimeltä Laganas. Aivan ihanteellinen paikka siinä mielessä, että lentokentältä bussimatka kesti hotellille n.20 minuuttia. Myös kylän isoin ranta Laganas Beach oli lasten kanssa todella kiva, sillä se oli todella matalaa vettä vielä monen kymmenen metrin päästä rannastakin. Siellä pesii myös jättiläiskilpikonnia, joita voi yrittää mennä bongailemaan vuokrattavilla polkuveneillä tai ohjatuilla retkillä.

Zakynthoksella riittää paljon kaunista nähtävää, ja auton tai mönkkärin vuokraaminen olisi paras tapa kiertää saarta. Koska meillä oli mukana niin pienet lapset, emme vuokranneet kulkupeliä, sillä saaren kiertelystä kuumassa autossa olisi varmasti tullut enemmän painajainen kuin kiva kokemus, mutta jos on isommat lapset tai olette menossa matkaan aikuisten kesken, niin ehdottomasti kannattaa kiertää saarta omatoimisesti.

Yritimme päästä Laganasista kahtena eri päivänä saaren pääkaupunki Zanteen bussilla, mutta tuloksetta. Kreikkalaisilla on kreikkalaisten aika, eikä kaikki ole niin justiinsa. Eli bussia ei näkynyt silloin kuin aikataulussa luki ja kun se sitten tuli, oli se niin täyteen ahdettu, ettei sinne voinut mennä vaunujen ja pienten lasten kanssa. Tämä kävi myös seuraavan ja sitä seuraavan bussin kohdalla. Myöskään taksi ei toiminut kuten olisimme halunneet, joten pääkaupunki jä näkemättä.




Laganasissa vilkasta yöelämää


Laganas vaikutti olevan brittinuorten suosiossa, joten siellä oli aika vilkas yöelämä. Se ei sinänsä meitä häirinnyt muuten, kuin olisi itsekin ollut kiva käydä vähän bilettämässä ;) Mutta tyydyimme käymään parina päivänä vain illalla syömässä kahdestaan rannan ravintoloissa. Niistä iso suositus ravintolalle nimeltä Cool Pepper! Todella maukasta ruokaa ja tyylikäs paikka.

Laganasissa oli myös tutut perusruokapaikat kuten Mäkki ja Subi, jos oli saatava nopeasti jotain välipalaa lasten kanssa liikkuessa. Kerran vierailimme molemmissa, muuten mentiin kreikkalaisella ruualla :) Pääkadun varrella oli myös paljon herkullisia leipomoita, jäätelöbaareja sekä smoothiebaareja.

Jos siis kaipaa todella rauhallista lomaympäristöä, voisi joku muu kylä olla Zakynthoksella Laganasia rauhallisempi vaihtoehto.




Miksi valitsimme Zakynthoksen lomakohteeksemme?


Meillä oli oikeastaaan kolme syytä. Yksi syy oli se, että Kreikka on vaan yksinkertaisesti takuuvarmasti ihana. Toisena, meidän matkaseurueesta kaikki aikuiset olivat käyneet jo monessa muussa Kreikan kohteessa aiemmin, joten halusimme paikkaan, joka oli meille kaikille uusi. Ja kolmantena matkakohteen valintaan vaikutti lentoaika. Pienten lasten kanssa ei halua viettää lentokoneessa yhtään sen kauempaa kuin on pakko, joten Zakynthokselle lento kesti vain 3h 50 minuuttia. Tuolle ajalle keksittiin lapsille ihan hyvin tekemistä puuhakirjojen ja pelejen muodossa.






Matkustaminen on paras käyttökohde rahalle, sillä se lopulta rikastuttaa,
Doris

21. lokakuuta 2019

Lukutaito ei ole enää itsestäänselvyys suomalaisille

Kaupallinen yhteistyö ja arvonta Kvaliti Kustantamon kanssa



Meillä luetaan paljon. Molemmat lapset ovat olleet pienestä asti kiinnostuneita kirjoista, niiden katselusta ja heille lukemisesta. Lapsille ääneen lukeminen kehittää tutkimusten mukaan empatiakykyä ja sosiaalisia taitoja.




Lukukeskuksen mukaan kodin asenne lukemiseen on merkittävä jo ennen kouluikää. Lapset, joille luetaan pienestä pitäen, menestyvät usein myös paremmin koulussa. Lukemisesta on lapselle siis monta hyötyä. Mutta silti suomalaislapsille luetaan nykytiedon valossa vähemmän kuin koskaan. Miksi? Lukukeskuksen mukaan nykyvanhemmat ovat liian kiireisiä lukemaan sekä vanhempien oma heikko lukutaito voi olla kynnys lukea lapselle. Suomi on ollut kauan lukutaidon ykkösmaa, mutta kuinka meidän käy? Entä jos taistellaan yhdessä hyvän lukutaidon puolesta?

Lapselle ääneen lukeminen on ainoa tehokkaaksi todettu keino kasvattaa lukijoita ja vaikuttaa lukutottumuksiin. Jo 15 minuuttia ääneen lukemista päivässä riittää. Koko päivää ei siis tarvitse istua lapsen kanssa kirjoja lukien. Tärkeintä olisi viettää hetki lapsen kanssa lukien, jossa molemmat saisivat kivan kokemuksen yhteisestä kivasta hetkestä hauskan tai jännittävän tarinan parissa.

Suomalaisesta animaatiosta lastenkirja-sarja


Suomalainen hittianimaatiosarja Albi Lumiukko on ilmestynyt myös kirjana. Animaatiosarjassa nähtyyn tuttuun tapaan Albi nukahtaa uneen ja saa unistaa ideoita, joita alkaa innolla toteuttaa herätessään. Albi-kirjoja on tähän mennessä ilmestynyt kaksi: Albi käy hammaslääkärissä ja Albi menee uimakouluun.

Molemmissa kirjoissa on hauska tarina ja kauniit kuvitukset. Meillä lapset ovat ainakin innoissaan Albin puuhailuista.

Instagramissa tililläni @unelmalandia voit käydä osallistumassa arvontaan, jossa voit voittaa nämä kaksi Albi-kirjaa itsellesi. Mene osallistumaan :)



Lähteenä käytetty www.lukukeskus.fi

14. lokakuuta 2019

Nettitreffeiltä äidiksi!

Olin 9 vuotta sitten eronnut lopullisesti pitkäaikaisesta on-off poikaystävästäni, jolle minä olin varmasti vähemmän tyttöystävä kuin hän minulle poikaystävä. Toki se tuntui pahalta, mutta samaan aikaan suunnittelin uuden elämäni alkavan. Hankin uuden vuokra-asunnon Helsingin keskustasta, joka oli juuri valmistunut remontista. Uuden karhea tuoksu sopi hyvin uuden elämäni alulle.

Olin päättänyt, että nyt keskityn vain töihin ja omaan hyvinvointiini urheilemalla. Tuli kevät ja kesä, ja pari kiusallista yhdenillan juttua meinasi tapahtua, mutta juoksin niista pakoon. Ne ei vaan tuntuneet hyvältä tai olleet osa minua. En halunnut mitään kenenkään tuntemattoman kanssa.

Kuitenkin minussa heräsi pieni kaipuu siitä, että olisipa se joku, kenen kanssa jakaa kaikki. Istua sohvalla katsellen telkkaria, käydä lenkillä ja tehdä ruokaa. Nyt olin vain yksin omien ajatusteni kanssa. Lauantai-aamuisin kävelin Ruoholahden Cittariin ostamaan viikonlopuksi vähän parempaa ruokaa ja herkkuja. Yritin olla voimakas sinkkunainen, joka ei kaipaa vierelleen ketään.




Suomi24 on vain noloille ja epätoivoisille ihmisille


2011 asia oli vielä ehkä vähän näin, sillä uuden polven nettitreffipalvelu Tinder ei ollut vielä saapunut Suomeen. Kuulin muutamalta tutulta, kuinka heidän tuttunsa olivat löytäneet elämänsä rakkauden Suomi24:stä. Ehkä säkin voisit kokeilla sitä? NO EN VARMASTI kokeile! Niin noloa! Siellä on vaan kaikki epätoivoiset ja elämässä turpaansa saaneet.

Mitä kuitenkin huomasin tekeväni kesän vaihtuessa syksyyn? Töistä kotiin tullessa avasin läppärin ja kyttäsin Suomi24 valikoimaa päivässä aina sen verran, kuin sieltä pystyi ilmaiseksi katselemaan ilman oman profiilin luomista. Jos sieltä nyt kuitenkin löytyisi joku kiva. Sitten voisin EHKÄ harkita profiilin perustamista.


Boksi täynnä viestejä


Törmäsin yhä uudelleen ja uudelleen samaan profiiliin, jonka teksti oli mielenkiintoinen. Se oli kirjoitettu humoristisesti ja kieliopillisesti oikein, ja siinä oli paljon asiaa. Monilla kun siellä tuntui olevan kuvaton profiili ja tekstinä vain " TUOMO, 31-vuotta. Laita viestiä, jos kiinnostaa" No en laita, sillä sen verran pinnallinen olen, että jos et voi kuvaasi näyttää, sinussa on jotain vikaa. Olet jonkun toisen aviomies tai muuten vaan huonolla itsetunnolla varustettu. Mutta tämä yksi profiili oli jotain sellaista, miksi myös minä päätin luoda oman profiilin Suomi24-treffipalstalle, jonka profiilikuvaksi laitoin tuon alla olevan kuvan. Jospa tuo tyyppi huomaisi myös minut ja laittaisi minulle viestiä.

Kului päiviä ja viikkoja. Viestejä tuli paljon, mutta ei yhtään siltä, keneltä toivoin. Rohkaisin itseni ja otin häneen itse yhteyttä. Ihan sama, olin luopunut tässä jo monesta muustakin periaatteesta deittailun suhteen, joten oli aika luopua myös siitä, että miehen pitäsi osoittaa ensin kiinnostuksensa. Laitoin viestin perhoset vatsassa kihelmöiden, ryntäsin töistä aina kotiin katsomaan, oliko vastausta tullut. Tarkalleen en enää muista, mutta päiviä siinä meni, että vastausta ei tullut. Kunnes. Siellä se oli. Viestiboksissa saapunut viesti häneltä.





8 vuotta yhdessä 


Noista tapahtumista on nyt aika tasan tarkalleen 8 vuotta aikaa. Tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut viime vuonna. 8 vuotta sitten tapasimme ensimmäisen kerran Helsingin keskustassa pimeänä sateisena iltana ja mieheni edelleen jaksaa muistuttaa elämänsä kalleimmasta maksamastaan kaakaosta, jonka hän tarjosi minulle tuona iltana. 8 vuoden aikana olemme menneet naimisiin, saaneet kaksi lasta, rakennuttaneet talon ja muuttaneet toiselle paikkakunnalle. On ollut alamäkiä, ylämäkiä, kiukkua, vihaa, suuttumusta, hellyyttä, draamaa, matkustelua ja kyyneleitä. Ja tottakai rakkautta.

Ilman Suomi24:ää ja omaa rohkeuttani olisin varmasti vieläkin sinkku. Ja nettitreffien ansiosta olen nykyään myös äiti pienelle tytölle ja pojalle <3 Olin aina halunnut perheen ja avioliiton, joten tuosta kokemuksesta opin elämässäni viimeistään sen, että jos jotain haluaa, on sen eteen laitettava myös itsensä likoon eikä odottaa, että asiat saapuvat tarjottimella kannettuna eteesi :)

Terkuin,
Doris

30. syyskuuta 2019

Näin selviät pienen lapsen kanssa pitkästä automatkasta

Ajatuskin jo voi hirvittää. Pitkä matka edessä, aikuisten kesken se vielä menisi, mutta entä jos mukana ovat taapero ja leikki-ikäinen: Nuo paikallaan pysymätttömät pikkutyypit, joille täytyy koko ajan olla jotakin aktiviteettia mietittynä? Toinen ei ymmärrä puhetta ja sitä, että matka nyt vain on istuttava paikoillaan, liikkuvasta autosta ei voi poistua vaikka olisi kuinka tylsää. Toinen ymmärtää puhetta, muttei halua, uhmakas kun on.




Me matkustamme paljon pitkiä automatkoja, joten kerron teille omat vinkkini lasten kanssa pitkistä automatkoista selviytymiseen.



Totuta lapsi matkailuun jo pienestä pitäen


Matkustin pitkiä automatkoja jo raskausaikana, ja luulen, että se totutti meidän lapset auton hurinaan ja tärinään jo mahassa ollessaan. Jos raskaanaollessa pitkät automatkat jäivät väliin, aloita totuttaa vauvaa autossaoloon jo ihan vastasyntyneestä, jos tiedät, että joudutte ajamaan pitkiä automatkoja tulevaisuudessa.


Aja niin paljon kerralla kuin pystyt


"Vanha sääntö → Myös vanhemmat syövät hyvin ja tekevät tarpeensa ennen matkan alkua ja seuraavan kerran pysähdytään vasta sitten kun lapsen mielestä on aivan pakko." Tämä pätee myös isompien lasten kanssa. Ajetaan niin kauan pysähtymättä kuin päästään, jos vaikka hyvällä tuurilla lapset nukahtaisivat autoon pidemmäksi aikaa tai muuten vaan viihtyisivät. Pysähdyksen jälkeen laspet on vaikeampi saada autoon takaisin ilman raivareita, sillä usein pysähdyspaikolla on leikkipaikkoja ja muuta kivaa, minne lapset haluaisivat jäädä vielä lähdön koittaessa tutkimaan.


Ota mukaan tabletti ja paljon evästä


Joka kerta autoillessamme usean sadan kilometrin matkaa lapsen ollessa alle vuoden ikäinen mietimme, joko olisi sopiva aika hankkia hänelle oma tabletti? Tiedän, voi kuulostaa hirveältä, mutta me hankimme vuoden ja viiden kuukauden ikäiselle taaperolle aikoinaan oman tabletin. Hän tutki siitä mielellään Pikku Kakkosen sovellusta ja paria muutakin musiikkipitoista sovellusta, jotka olimme ladanneet tablettiin. 

Minun tai mieheni puhelimen anto taaperolle katseltavaksi osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi, sillä hän pääsi näpyttelemään koko ajan sillä johonki, minne ei saisi. Tabletissa on mahdollisuus valita lastennurkkaus, jossa lapsi voi rauhassa painella nappuloita sotkematta koko laitetta tai päivittämättä luvatta vanhempien somea. 

Laitteen lisäksi tärkeää pitkällä automatkalla on isot eväät. Varaa kassiin hedelmänpaloja, leipää, maissinaksuja, lasten keksejä, smoothiepusseja ja riisikakkuja. Muista myös ottaa mukaan riittävästi juomista sellaisiin pulloihin, joita lapsi ei kaada heti alkumatkasta päälleen.

Pakkaa mukaan myös herkkuja. Sekä vanhemmille että lapsille. Mitä sitten jos matkustatte vaikka sellaisena päivänä kun ei ole herkkupäivä? Jos herkuilla lahjominen tai palkitseminen jouduttavat automatkaa ja lasten viihtymistä autossa, voi kai herkkupäivästä tai niiden määrästä vähän joustaa?






Lähde matkaan nukkumaanmenoaikaan


Jos vain mahdollista, ajoita lähtö siten, että lapsella on pian vuorossa päivä- tai yöunet. Näin hän nukahtaa helpommin alkumatkasta autoon ja saattaa nukkua pidemmän pätkän auton hurinassa. Jos lapsi viihtyy autossa ja nukahtaa sinne helposti, hyvä keino on lähteä ajamaan iltapalan jälkeen, pukea lapselle yöpuku, pestä hampaat ja laittaa hänet autoon yöunille. 


Pue päälle mukavat ja kevyet vaatteet



Autossa tulee aina kuuma. Oli sitten kesä tai talvi. Pue lapselle mahdollisimman kevyet vaatteet, sillä turvaistuin hiostaa helposti peppua ja selkää. Pahimmillaan aurinko porottaa vielä suoraan lapsen puoleisesta ikkunasta. Vaatetta voi aina lisätä jos tuntuu siltä tai laittaa vilttiä lapsen päälle. Ajon aikana vaatteiden vähentäminen on huomattavasti vaikeampaa. Älä siis istuta lasta pitkillä automatkoilla tuntikausia toppahaalari päällä turvaistuimessa. 


Ota rennosti


Lasten kanssa samaan matkaan voi kulua toiseen suuntaan mennessä 6 tuntia, toiseen suuntaan 7,5 tuntia. Tämä on normaali fakta, joka pitää vain hyväksyä. Ei aikuisiakaan aina huvita istua autossa pitkää matkaa, lapsia vielä vähemmän. Joskus vain tarvitsee useamman pysähdyksen, joskus selvitään yhdellä. Turhalla kiireellä ei aiheuta muuta kuin itselleen ja matkaseurueelle huonon fiiliksen ja kiukan. Ja raivon vallassa kiireessä suhaten sattuu myös helpommin onnettomuuksia. Koskaan ei voi olla niin kiire, että olisi valmis vaarantamaan oman tai läheisten hengen. Rennolla matkailuasenteella ja turhan kiireen pois jättämisellä selviää jo pitkälle! 


Terkuin,
Doris